Pispalan kaavoitusta pohjustavien työryhmien yhteinen tietopiste
A – Keskustelu-pöytäkirja Pohjoisrinne-työryhmän kokouksesta tiistailta 8.1.2008 Pispalan kirjastotalolla. Kokous alkoi noin kello 18.00 ja päättyi noin 20.00.
1. Läsnä olivat Markku Lehtonen, Matti Lindell, Jukka Sirén, Katja Wallenius ja Aarne Raevaara.
2. Kokouksen alussa läsnäolijat kertoivat omista lähtökohdistaan ja näkemyksistään. Ryhmän jäsenten henkilökohtaiset pyrkimykset, arvostukset ja intressit olivat melko kirjavan yhteneväisiä. Ryhmän jäsenet edustavat hyvin alueella asuvia paikallisia asukkaita.
3. Kokouksessa käytettiin ryhmän koollekutsujan etukäteen laatimaa työjärjestyshahmotelmaa työjärjestyksenä. Aarne Raevaaran valittiin kokouksen puheenjohtajaksi ja sihteeriksi.
4. Ryhmä teki periaatteellisesti merkittävän päätöksen siitä, ettei ryhmän päätöksiä muodosteta äänestämällä vaan ryhmä pyrkii muodostamaan yksimielisen näkemyksen asioihin.
5. Koska ryhmä edustaa monipuolisesti alueella asuvia henkilöitä ja vallitsevia arvoja, työryhmä kokee velvollisuutenaan antaa oman asiantuntemuksensa Pispalan asemakaavoituksen erityisesti Pispalan pohjoisrinteen alueen tulevan maankäytön suunnittelun perustaksi.
6. Työryhmä määritteli Pispalan pohjoisrinnettä siten, että siihen kuuluu valtioneuvoston määrittämästä Pispalan valtakunnallisesti merkittävästä kulttuuriympäristöstä Pispalan harjun yläosa, Näsijärven puoleinen harjun ylärinne sekä alarinne. Kokouksessa todettiin Pispalan valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön rajaukset Tammerkoski-lehdessä 9-10/2004 olleesta Hannele Kuitusen artikkelin kartasta sivulla 25. Ryhmä käyttää termiä Pispala tarkoittaen kyseistä valtakunnallisesti merkittävää kulttuurialuetta. Kysymys on Pohjois-Pirkkalassa kehittyneen Pispalan alueen viimeisten (keskeisten) omaleimaisten piirteiden säilyttämisestä.
7. Kokouksessa tuotiin asiantuntevalla ja moniäänisellä tavalla esiin Pohjoisrinteen erilaatuisuus suhteessa muuhun Pispalaan.
8. Ryhmän käsityksen mukaan Pispalan harjun pohjoisrinteeseen, Santalahteen, siirretty kohtuuttoman korkea ja täysin uusi rakennusoikeus sekä sinne suunnitellun osayleiskaavan mahdollistama rakennusmassojen korkeus tuhoaa Pispalan valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön. Asemakaavoitusta Pispalan muissa osissa ei voida perustella kulttuuriympäristön suojelulla, mikäli alueen kulttuuriympäristöä ei ole olemassa.
9. Ryhmän käsityksen mukaan muun Pispalan alueelle suunnitellun asemakaavoituksen perusta poistuu, mikäli Santalahteen suunniteltu elementtilähiö toteutuisi.
10. Ryhmän käsityksen mukaan rakennusoikeus ei ole tärkein rakennussuojelun väline. Pienelläkin rakennustehokkuudella on ollut mahdollisuus rakentaa alueelle täysin sopimattomia rakennuksia. Pikemminkin pienelle tontille tehokkaasti rakennetut rakennukset ovat elimellinen osa Ylä-Pispalan kulttuuriympäristöä.
11. Ryhmä ei kannata samansuuruisen rakennusoikeuden sijoittamista Pispalan eri osiin. Niinhän ei tilanne ole vanhassakaan asemakaavoituksessa eikä rakennetussa kulttuuriympäristössä.
12. Rakennetun ympäristön osalta Pispalan pohjoisrinnettä ei voi kutsua pientalovaltaiseksi alueeksi. Alueen horisonttiin piirtyvät suhteellisen isot perinteiset pispalalaiset rakennusmassat. Ne ovat kuitenkin hyvin alueeseen sulautuvia. Pohjoisrinne on mahdollisesti parhaiten yhteneväisesti alkuperäisen kaltaisena säilynyt alue Pispalassa.
13. Pispalan alueella rakennusoikeus voisi vaihdella välillä 0.3 (pientalovaltainen alue, tasainen maanmuoto) – 0.7 (isohkot perinteiset rakennusmassat, rinteessä). Mahdollisesti myös hieman korkeampanakin, mikäli suojeltavan rakennuksen arvo ja alueen toteutunut massoittelu sitä edellyttää.
14. Ryhmän mielestä Pispalan uuden laadittavan asemakaavoituksen pitää asettaa vanhan rakennuskannan omistajat vähintään samanarvoiseen asemaan uudisrakentamiseen verrattuna. Ryhmän mielestä olisi suotava asettaa vanhan rakennuksen suojelu kaavoitusteknisesti suositumpaan eli parempaan asemaan kuin sen purkaminen.
15. Porkkanoita vanhan rakennuksen suojelun voimistamiseksi:
16. Mahdollisuus liittyä ilmaiseksi kaukolämpöverkkoon.
17. Kiinteistöveron alentaminen.
18. Perinteisesti rakennettujen talousrakennusten (esim. sauna, varasto, autotalli) kerrosalaa ei lasketa rakennusoikeuteen.
19. Talousrakennuksien perinteisyyden vahvistamiseksi olisi rakennusvalvonnassa oltava tyyppipiirustuksia, jotka hyväksyessään rakennuttajan ei tarvitsisi laatia omia rakennuspiirustuksia.
20. Vanhan rakennuksen laajentamisessa rakentamisvaatimuksissa on hyväksyttävä alkuperäisen ajankohdan vaatimukset.
21. Vanhan rakennuksen epäkäytännöllisyydestä, tilajärjestelyistä tai suojelukustannuksista on hyvitettävä lisärakennusoikeudella.
22. Vanhan rakennuksen olemassaoloon perustuvan lisärakennusoikeuden vähentäminen mikäli lisärakennusoikeuden peruste poistuu.
23. Rakennusoikeuden ostomahdollisuus naapureilta.
24. Pyörätien kehittäminen Tipotien suuntaisesti.
25. Vuokra-asuntojen lisääminen Pispalan alueella.
26. Olemassa olevan rautatien kehittäminen joukkoliikenneväyläksi siten, että vanhat paikallisjuna-asemat tulevat uudestaan käyttöön. Rautatien aluevarauksia on tärkeä kehittää niin, että tulevaisuudessa on mahdollista toteuttaa kiskobussiliikennettä rautatietasossa.
27. Uran konttorin eli Paasikosken talon kohtalo ihmetytti kokouksessa. Yksi Tampereen kaupunginvaltuuston hyväksymistä suojelluista rakennuksista, johon liittyy merkittävää kulttuurihistoriallista perinnettä, on tyhjennetty vuokralaisista. Rakennuksen ovet ja ikkunat ovat parhaillaan auki. Kokouksessa nousi ihmettelyn aiheeksi, eikö suojelu tarkoitakaan rakennuksen säilyttämistä.
28. Ryhmässä keskusteltiin kauan kaavoittajan puheiden ja käytännön tason toimenpiteiden välisestä ristiriidasta. Hyvänä esimerkkinä uudesta kaavoituskohteesta on Ratakatu 5:ssä sijaitsevan yli sata vuotta vanhan kulttuurihistoriallisesti arvokkaan, Terijoelta tuodun hirsirakennuksen tontin muuttaminen Santalahden kerrostaloalueen lähivirkistysalueeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa rakennuksen purkamista. Tontti ja rakennus ovat kaupungin omistuksessa. Ryhmän totesi kyseisen hyvin säilyneen rakennuksen alueellisesti merkittäväksi ja historiallisesti arvokkaaksi.
Mikäli Pispalan valtakunnallisesti merkittävällä kulttuurihistoriallisella alueella rakennussuojelun rima asetetaan yhdenvertaisuuden nimissä samalle tasolle, alueelle ei jää yhtään suojeltua rakennusta. On vaikea ymmärtää ja pitää uskottavana kaupungin eri tilaisuuksissa esittämiä ajatuksia suojelun merkittävyydestä, mikä se toimii näin omien rakennustensa kanssa.